Ritzung

substantiivi
  1. Ritzung tarkoittaa yleensä metallin tai muun materiaalin pintaan tehtävää syväkaiverrusta tai koristelua, jossa käytetään erityistä työstömenetelmää tai työkalua. Se voi viitata myös tiettyyn koristelutapaan, jossa pinnalle tehdään syviä uria tai kuvioita. substantiivi
    Koristeellinen rintaneula on tehty hienolla ritzauksella.
    Hän työskenteli taidokkaasti ritzauksen parissa vanhassa hopeaesineessä.
  2. Ritzung voi myös tarkoittaa tiettyä kaiverrustekniikkaa, jossa käytetään erityistä ritsaustyökalua tai -menetelmää, esimerkiksi metallin tai kiven koristelussa, jolloin saadaan aikaan syviä ja näkyviä kuvioita tai tekstuureja. substantiivi
    Käsityöläinen hallitsi ritzauksen tekniikan erinomaisesti.
    Uuden taideteoksen ritzauksessa korostuivat syvät urat ja kontrastit.