atmosfera

substantiivi
  1. Ilmakehän kokonaisuus, joka ympäröi maapalloa tai muuta taivaankappaletta ja koostuu erilaisista kaasuista, kuten hapesta ja hiilidioksidista. Tämä termi viittaa myös ympäröivän ilmakehän fyysisiin ja kemiallisiin olosuhteisiin. substantiivi
    Kaupunkiin laskeutuessa ilma muuttui kosteammaksi ja raskaammaksi, mikä johtui kaupungin ilmakehästä.
    Tämän vuoren huipulla ilma on harvempaa ja ilmanpaine alhaisempi kuin merenpinnan tasolla.
  2. Ympäröivän ympäristön tai tilanteen luoma tunnelma tai ilmapiiri, joka vaikuttaa ihmisten kokemuksiin ja käyttäytymiseen. substantiivi
    Konsertin atmosfääri oli sähköinen ja jännittävä, mikä teki kokemuksesta unohtumattoman.
    Ravintolan sisustus ja valaistus loivat lämpimän ja kodikkaan atmosfäärin.