blindgång

substantiivi
  1. Ammus tai räjähde, joka ei ole räjähtänyt odotetulla tavalla, vaan jäänyt vaaralliseksi. substantiivi
    Sotilaat löysivät metsästä blindgångin, joka oli jäänyt räjähtämättä.
    Blindgång voi aiheuttaa vakavan vaaran, jos sitä ei käsitellä oikein.
  2. Tilanne tai tapahtuma, joka ei johda odotettuun tai toivottuun lopputulokseen. substantiivi
    Hänen yrityksensä oli blindgång, eikä se tuottanut odotettua voittoa.
    Koko projekti osoittautui blindgångiksi, kun tuloksia ei saatu aikaan.