cohérence

substantiivi
  1. Yhdenmukaisuus tai johdonmukaisuus, jossa eri osat tai elementit liittyvät toisiinsa loogisesti ja harmonisesti. substantiivi
    Kirjan juoni säilytti koko ajan vahvan cohérencen, mikä teki siitä nautittavan lukea.
    Tutkimuksen tulokset osoittivat selkeää cohérencen puutetta, mikä vaikeutti johtopäätösten tekemistä.
  2. Fysikaalinen ominaisuus, jossa aallot ovat keskenään samassa vaiheessa, mikä mahdollistaa niiden interferenssin. substantiivi
    Laserin valo on esimerkki valosta, jolla on korkea cohérence.
    Optisessa kokeessa käytettiin valonlähdettä, jolla oli riittävä cohérence.