credit

substantiivi
  1. Luotto tai laina, joka annetaan henkilölle tai yritykselle, ja joka on maksettava takaisin myöhemmin. substantiivi
    Hän sai pankista creditin uuden auton ostamiseen.
    Yritys tarvitsi creditin laajentaakseen toimintaansa.
  2. Hyvitys tai tunnustus, joka annetaan henkilölle saavutuksesta tai työstä. substantiivi
    Hän sai paljon creditia projektin onnistumisesta.
    Elokuvan lopputeksteissä annettiin credit kaikille mukana olleille.
  3. Opintopiste, joka kuvaa opiskelijan suorittamaa kurssia tai opintojaksoa. substantiivi
    Kurssista saa kolme creditia.
    Opiskelija tarvitsee 180 creditia valmistuakseen.