halo

Substantiivi
  1. Häivähdys valosta tai säteilystä ympärillä tai ympärillä esineen. Substantiivi
    Sateen jälkeen taivaalla oli kaunis halo.
  2. Pyhä tai jumalallinen säde tai aura, joka liittyy pyhimyksiin tai pyhään kuvaan. Substantiivi
    Pyhimyksen päällä oli kirkas halo.
synonyms: sädekehä, aura, säteily

käännökset

🇸🇦 Arabia → aureola uskonnollinen, taiteellinen
🇺🇸 Englanti → halo tieteellinen, optiikka, luonnontiede
🇳🇱 Hollanti → halo tieteellinen, optiikka, sääilmiöt
🇮🇹 Italia → alone yleinen, neutraali, kuvaa valoa tai sädekehää
🇬🇷 Kreikka → aureola uskonnollinen, taiteellinen
🇳🇴 Norja → halo tekninen, optiikka, uskonto
🇵🇹 Portugali → auréola contextLiterary
🇵🇱 Puola → halo puhekieli, epämuodollinen tervehdys puhelimessa
🇫🇷 Ranska → halo tieteellinen, optiikka, luonnonilmiöiden kuvaus
🇷🇴 Romania → halo luonnontieteellinen, tekninen konteksti
🇸🇪 Ruotsi → halo contextScientific
🇩🇪 Saksa → Hehku arkikielinen, kuvaannollinen käyttö
🇩🇰 Tanska → halo tieteellinen, ilmakehätiede
🇨🇿 Tšekki → halo contextScientific
🇹🇷 Turkki → haloo puhekieli, tervehdys puhelimessa
🇺🇦 Ukraina → орел contextLiterary
🇭🇺 Unkari → halo ilmastonilmiö, tekninen, luonnontieteellinen