ifall

substantiivi
  1. Tapahtuma tai tilanne, jossa jokin asia tapahtuu tai tapahtui, usein odottamattomasti tai hallitsemattomasti, kuten putoaminen tai kaatuminen. substantiivi
    Hän joutui ifallin vuoksi sairaalaan.
    Ifall sattui jalkansa ja hän ei pystynyt kävelemään hetkeen.
  2. Tilanne, jossa joku menettää tasapainonsa ja putoaa tai kaatuu, usein fyysisessä mielessä. substantiivi
    Lapsi sai ifallin leikkiessään pihalla.
    Hän menetti ifallin ja loukkasi polvensa.