imartelu

substantiivi
  1. Imartelu tarkoittaa ylenpalttista tai liioiteltua kehumista tai mielistelyä, jolla pyritään saamaan toisen henkilön suosiota tai hyväksyntää. substantiivi
    Hänen imartelunsa sai pomon hyvälle tuulelle.
    Imartelu voi joskus olla vilpitöntä, mutta usein se on laskelmoitua.
  2. Imartelu voi myös viitata tekoon, jossa ylistetään tai kehutaan jotakuta, usein tarkoituksena vaikuttaa heidän päätöksiinsä tai mielipiteisiinsä. substantiivi
    Poliitikko käytti imartelua saadakseen äänestäjien tuen.
    Imartelu ei aina johda toivottuun lopputulokseen, jos se koetaan epäaitona.