impas

substantiivi
  1. Tilanne, jossa osapuolet eivät pääse sopimukseen tai edistymään, koska kumpikaan ei halua tai voi tehdä myönnytyksiä. substantiivi
    Neuvottelut päättyivät impasseen, kun kumpikaan osapuoli ei suostunut tekemään kompromisseja.
    Poliittinen impas esti lain hyväksymisen ajoissa.
  2. Pattitilanne, jossa ei ole ilmeistä ratkaisua tai etenemismahdollisuutta. substantiivi
    Yrityksen johtoryhmä oli impasissa, kun he eivät löytäneet yhteistä säveltä strategian suhteen.
    Keskustelu ajautui impasiin, koska molemmat osapuolet pitivät kiinni omista näkemyksistään.