ironia

substantiivi
  1. Ilmaisutapa, jossa sanotaan jotain, mutta tarkoitetaan päinvastaista tai jotain muuta, usein huumorin tai kritiikin keinoin. substantiivi
    Hänen puheensa oli täynnä ironiaa, kun hän kehui huonoa säätä.
    Kirjailija käytti ironiaa kuvatessaan hahmojen epäonnistumisia.
  2. Tilanne, jossa tapahtumat kääntyvät odottamattomalla tavalla, usein ristiriidassa odotusten kanssa. substantiivi
    On ironiaa, että palomies joutui pelastettavaksi tulipalosta.
    Elokuvassa oli ironista, että varas menetti kaiken varastamansa.

käännökset

🇺🇸 Englanti → irony yleiskieli, kirjallinen ja puhekieli
🇮🇹 Italia → ironia contextEverydayUse
🇨🇿 Tšekki → ironie contextStandardLanguage