kaenlaalune

substantiivi
  1. Rakennuksen tai huoneen alalaidan osa, joka sijaitsee lattian ja seinän välissä ja toimii yleensä säilytystilana tai pehmusteena. Usein tarkoittaa myös lattian ja seinän välistä tilaa, jossa voidaan säilyttää tavaroita tai joka on peitetty laudoilla tai muulla materiaalilla. substantiivi
    Mökin kaenlaalune oli täynnä vanhoja työvälineitä.
    Rakennuksen kaenlaalunetta käytettiin usein varastona.
  2. Perinteisessä suomalaisessa rakennustyylissä, erityisesti hirsirakennuksissa, kaenlaalune tarkoittaa alinta hirsirivistöä tai alapohjaa, joka muodostaa rakennuksen perustan ja suojaa sitä kosteudelta sekä maasta tulevalta kylmyydeltä. substantiivi
    Hirsitalon kaenlaalune oli eristetty ja suojattu kosteudelta.
    Perinteisessä rakennustavassa kaenlaalunetta pidettiin tärkeänä rakennuksen kestävyyden kannalta.