krahh

substantiivi
  1. Ääni, joka syntyy, kun jokin murtuu tai rikkoutuu äkillisesti. substantiivi
    Kuulin krahhin, kun lasi putosi lattialle.
    Kun oksa katkesi, metsässä kuului kova krahh.
  2. Äkillinen, kova ääni, joka voi liittyä esimerkiksi onnettomuuteen tai törmäykseen. substantiivi
    Autojen törmäyksestä kuului kova krahh.
    Krahh kuului, kun kirjahylly kaatui.