muhju

substantiivi
  1. Kosteaa, pehmeää ja usein epämääräistä ainetta, joka voi olla esimerkiksi maaperässä tai ruoassa. substantiivi
    Sadekelin jälkeen polku oli täynnä ruskeaa muhjua.
    Keiton pohjalle jäi vihannesten muhju.
  2. Jotakin, joka on menettänyt alkuperäisen muotonsa tai koostumuksensa ja muuttunut pehmeäksi tai veteläksi. substantiivi
    Vanha leipä muuttui ajan myötä muhjuksi.
    Hedelmät olivat jääneet liian pitkäksi aikaa pöydälle ja olivat nyt pelkkää muhjua.