pinna

substantiivi
  1. Koulu- tai työtehtävien laiminlyönti tai poissaolo ilman lupaa. substantiivi
    Hän jäi kiinni pinnaamisesta koulusta.
    Pinnaaminen voi johtaa kurinpidollisiin toimenpiteisiin.
  2. Esineen tai rakenteen osa, joka on ohut ja pitkä, kuten tuolin selkänojan pystypuu. substantiivi
    Tuolin pinna oli katkennut.
    Hän maalasi aidan pinnat valkoisiksi.
  3. Käyttää aikaa tai energiaa jonkin asian välttämiseen tai kiertämiseen. verbi
    Hän pinnasi kokeen lukemista koko viikonlopun.
    Pinnaaminen ei auta oppimaan uutta.

käännökset

🇸🇦 Arabia → korvalehti yleiskieli, anatomia
🇧🇬 Bulgaria → korvalehti yleiskieli, anatomia
🇺🇸 Englanti → ear anatomia, lääketiede
🇪🇸 Espanja → oreja arkikieli, anatomia
🇳🇱 Hollanti → uurgeluk contextEverydayUse
🇮🇹 Italia → orecchio yleiskieli, anatomia
🇯🇵 Japani → 耳介 (じかい) tekninen, anatomia
🇬🇷 Kreikka → αυτί (έξω μέρος) tekninen, anatomia
🇳🇴 Norja → pinna tekninen, anatomia
🇵🇹 Portugali → korvalehti arkikieli, anatomia
🇫🇷 Ranska → pavillon de l'oreille anatomia, tekninen termi
🇷🇴 Romania → cap contextEverydayUse
🇸🇪 Ruotsi → öronmussla anatomia, arkipäiväinen
🇩🇪 Saksa → Ohrmuschel tekninen, anatomia
🇩🇰 Tanska → øreflip lääketieteellinen, anatomia
🇹🇷 Turkki → korvalehti anatomia, yleiskieli
🇭🇺 Unkari → fül arkikieli, kehon osa
🇪🇪 Viro → pinna tekninen, anatominen termi (korvan ulkokorva)