privilegium

substantiivi
  1. Erityinen oikeus tai etuoikeus, jonka joku saa tai jonka hän on saanut esimerkiksi lainsäädännön tai sopimuksen perusteella. Tämä oikeus antaa henkilölle tai ryhmälle etuoikeutetun aseman tai mahdollisuuden toimia tietyllä tavalla, jota muilla ei ole. substantiivi
    Kuningas myönsi uuden privilegiumin kauppiaille helpottaakseen heidän liiketoimintaansa.
    Historiallisesti monet kirkon privilegiumit antoivat uskonnollisille yhteisöille erityisiä oikeuksia.
  2. Yleisesti ottaen erityinen etuoikeus tai etu, joka erottaa jonkin ryhmän tai yksilön muista, usein oikeudellisessa tai sosiaalisessa kontekstissa. substantiivi
    Sosiaalinen privilegium saattoi tarkoittaa parempaa koulutusta tai taloudellista etua.
    Yhteiskunnassa oli aikaisemmin selkeä jako eri privilegioiden perusteella.

käännökset

🇺🇸 Englanti → privilege virallinen, oikeudellinen
🇸🇪 Ruotsi → privilegium virallinen, juridinen
🇹🇷 Turkki → ayrıcalık virallinen, oikeudellinen