ränk

substantiivi
  1. Käsittelee tai kuvaa jotain pientä, usein epämääräistä tai epämääräistä muotoa olevaa esinettä tai kappaletta, joka saattaa olla esimerkiksi roskia, likaa tai muuta pientä esinettä, joka ei ole selkeästi määritelty tai tunnistettavissa. substantiivi
    Lapsi keräsi pihalta kaikenlaisia ränkiä ja roskia.
    Hän huomasi lattialla pienen ränkin, joka oli jäänyt sinne vahingossa.
  2. Vähemmän yleinen tai alueellinen käyttö, jossa 'ränk' voi tarkoittaa myös pientä, epämääräistä tai epämääräistä muotoa olevaa esinettä tai osaa, esimerkiksi vanhan esineen osaa tai rikkoutunutta kappaletta. substantiivi
    Vanhan koneen ränk oli jäänyt jäljelle korjauksen jälkeen.
    Löysin mökiltä vanhan ränkin, joka oli osana jotain suurempaa laitetta.