repeytymä

substantiivi
  1. Kudosvaurio tai repeämä, joka syntyy, kun jokin materiaali tai kudos repeytyy tai halkeaa. substantiivi
    Urheilijan lihakseen tuli repeytymä, joka vaati pitkän kuntoutuksen.
    Kankaaseen ilmestyi repeytymä, kun se jäi kiinni terävään esineeseen.
    Lääkäri totesi potilaalla olevan repeytymä nivelsiteessä.
  2. Halkeama tai repeämä, joka voi esiintyä esimerkiksi maaperässä tai muissa kiinteissä aineissa. substantiivi
    Maaperässä havaittiin repeytymä, joka johtui maanjäristyksestä.
    Betoniseinään ilmestyi repeytymä, joka vaati korjaustoimenpiteitä.
    Rakennuksen perustuksissa oli repeytymä, joka piti korjata ennen talven tuloa.