rettferdighet

substantiivi
  1. Oikeudenmukaisuus tai reiluus, erityisesti moraalisten ja eettisten periaatteiden mukaisesti. substantiivi
    Hän vaatii aina rettferdighet työpaikallaan.
    Rettferdighet on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa.
  2. Lainmukaisuus tai oikeuden toteutuminen oikeusjärjestelmän kautta. substantiivi
    Tuomari pyrkii varmistamaan rettferdighet kaikissa tapauksissa.
    Rettferdighet toteutui, kun syytön vapautettiin.