sära

substantiivi
  1. Sära on murteellinen tai vanhahtava muoto sanasta 'säde', joka tarkoittaa valonsädettä tai valon heijastusta. substantiivi
    Auringon sära osui järven pintaan kauniisti.
    Hän näki sära ikkunan läpi aamulla.
  2. Sära voi myös tarkoittaa särähtämistä tai pientä halkeamaa, erityisesti lasissa tai muussa hauraassa materiaalissa. substantiivi
    Lasissa oli pieni sära, joka kasvoi ajan myötä.
    Hän huomasi sära peilissä, kun valo osui siihen.