sammensetning

substantiivi
  1. Kielen tai muiden ilmiöiden muodostama kokonaisuus, jossa osat liittyvät toisiinsa ja muodostavat uuden merkityksen tai rakenteen. substantiivi
    Suomen kielen sanasto koostuu monista erilaisista sammensetoinneista.
    Tämä lause on hyvä esimerkki monimutkaisesta sammensetinnestä.
  2. Kemiallinen tai fysikaalinen yhdistelmä aineita tai elementtejä, jotka muodostavat uuden aineen tai rakenteen. substantiivi
    Lääketieteessä käytetään usein sammensetettyjä yhdisteitä.
    Tämän metalliseoksen sammensettyminen vaatii tarkkaa lämpötilan hallintaa.