trahv

substantiivi
  1. Rangaistus tai sakko, jonka joku saa rikkomuksestaan tai laiminlyönnistään, usein viranomaisilta tai viranomaisille. Se voi olla rahallinen seuraamus tai muu rangaistus. substantiivi
    Hän sai trahvin ylinopeudesta.
    Poliisi antoi trahvin pysäköintivirheestä.
  2. Käytännössä myös viittaus rangaistuksen tai seuraamuksen määrään tai laajuuteen, esimerkiksi urheilussa tai kilpailuissa. substantiivi
    Tuomari antoi trahvin sääntöjen rikkomisesta.
    Joukkue sai trahvin epäurheilijamaisesta käytöksestä.