tulistama

verbi
  1. Ammuskelu tai laukaiseminen, yleensä aseella, jolloin ääni ja tulitus näkyvät ja kuuluvat. Käytetään usein kuvaamaan aseiden tai tulituslaitteiden toimintaa, kuten konekiväärin tai tykinkuulan laukaisua. verbi
    Sotilaat tulistivat vihollisen asemia ampumalla konekiväärillä.
    Hän tulisteli ilotulitusraketin taivaalle.
  2. Kohdistaa tai suunnata tulitus tai ampuminen tiettyyn suuntaan, esimerkiksi harjoituksissa tai taistelutilanteessa. verbi
    Puolustusvoimat tulistivat harjoituksissa kohti maaleja.
    Hän tulisteli harjoituksissa tarkasti ja hallitusti.