vingutus

substantiivi
  1. Korkea, terävä ääni, joka syntyy esimerkiksi kitkan tai nopean liikkeen seurauksena. substantiivi
    Jarrutuksesta kuului kova vingutus.
    Oven saranat päästivät vingutuksen, kun ovi avattiin.
  2. Valittava tai nariseva ääni, joka voi olla ärsyttävä tai jatkuva. substantiivi
    Lapsen vingutus alkoi käydä hermoille pitkän automatkan aikana.
    Kissan vingutus oven takana kertoi, että se halusi päästä sisään.